Keski-ikäinen uusiosinkku deittailee… Ajatuksia deittailusta….

Kuva

Ajatuksia nettideittailusta…

Ei se kuulkaas niin helppoa ole… Tässä iässä…

Loin nettiin profiilin itsestäni alkuvuonna 2013, tietenkin omalla kuvallani. Taisin ihan valita profiiliini hymykuvan, kun ajattelin, että kivempi on iloista katsoa kuin surullista… Tämä lähti liikkeelle eräästä asiakkaastani, joka totesi, että nyt menee hyvä nainen hukkaan… Sun pitää laittaa nettiprofiili ja antoi vielä neuvotkin, että mihin nyt kannattaisi laittaa.. Minä siis tein työtä käskettyä!

No herranjestassentään… Ensimmäisen päivän aikana sain yli 200 yhteydenottoa…

Olin rajannut ikähaitarin tarkasti, sekä kilometrit, kuinka pitkä saa riiuumatka olla… Tässäkohtaa tajusin, että se kuva taisi toimia houkuttimena enemmän kuin profiilitekstini, jota valtaosa ei ollut vaivautunut edes lukemaan… Joten raa-alla kädellä dumppasin kaikki liian nuoret 19-38 ja liian vanhat 50-72… Sen jälkeen karsin pois kaikki ne, jotka asuivat yli 100km päässä… Sitten asiattomat, eli suomeksi sanottuna pippeli- tai muiden ruumiinosien kuvien lähettäjät tai he, jotka lähettivät vain yksi-kolmesanaisen viestin: moi! hei! hei sexy! uuh! ihanan uhkea nainen! haluaisin panna sinua! (toivottavasti yhteydenoton lähettäjät eivät loukkaannu tästä – tai mitä väliä sillä sitten oikeesti olisi).

Käytin täysin yhden päivän vastatessani kohteliaalla tavalla jokaiselle yhteydenottajalle…

Miehiä jäi jäljelle pieni joukko, joten aloitin tutustumisen…

Osa karsiutui heti alussa, koska en ollut valmis heti huomenna tapaamaan heitä, vaan halusin ensin vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla, jotta pääsisin edes hieman selvyyteen, millainen henkilö toisessa päässä onkaan…

Osa karsiutui vähän päästä, kun keskustelu eteni, enkä ollutkaan niin “tyhmä” kuin olisi pitänyt kosmetologina olla… Tunnustan, että valtaosalle jätin kertomatta muut koulutukseni/ammattini/kokemukseni… ja annoin muodostaa mielipiteen kosmetologi-tittelin perusteella… Tämähän tarkoitti yksinkertaisuudessaan sitä, että vastapuoli oletti minun olevan hieman bimbo, vain yhden käsillätekemisen tutkinnon suorittanut, luku- tai opiskeluhaluton tyyppi… Kiva katsoa, mutta liian fiksu rinnalle…

Näiden jäljelle jääneiden kanssa sovin treffit…

1. Erään kanssa sovin treffit Tikkurilan Prisman sisäänkäynnille… Hän ei koskaan ilmestynyt… Kun yritin soittaa, puhelu katkaistiin ja sain teksiviestin SORRY! Odotin häntä kaatosateessa 15min…

2. Toisen kanssa sovin treffit Jumbossa olevaan kahvilaan… Näin samannäköisen kaverin istuvan kauempana pöydässä ja yritin soittaen varmistaa, että hän on hän… Hän vilkaisi minua, puhelintaan ja pakeni paikalta, ennenkuin pääsin hänen luo. Viikkojen jälkeen hän lähetti tekstiviestin, jossa sanoi, että ei uskaltanut tulla, mutta haluaisinko tavata vielä… en halunnut.

3. Erään kanssa soittelin ja juttelin monta kertaa ja kaveri vaikutti ihan fiksulta… Päätin, että ok.. Leffa ja illallinen sopii. Kävimme illallisella ja keskustelimme matkailusta. Hän kysyi minulta, että mihin matkustaisin euroopassa mieluiten… Sanoin, että Pariisiin, johon kaveri vastasi: “Pariisi on ihan kiva maa”… Hän sai puhelun kaveriltaan ja kertoi kaverilleen, että hän on treffeillä tyttöystävänsä kanssa… (ööh, minä en kyllä ole kenenkään tyttöystävä)… Kun puhelun päätyttyä keskustelua jatkettiin hän vähän päästä hän totesi uudelleen kuinka “Pariisi on kiva maa”, jolloin oikaisin, että Pariisi on kaupunki Ranskassa… Kävimme vielä elokuvissa (maksoin kyllä itse) ja kun hän saatteli minua ja istuimme tovin autossani… Yhtäkkiä hän rynni yli keskikonsolin kuin hirvi ja yritti suudella… Torjuin hänet ja sanoin, etten suutele ketään ekoilla treffeillä… En siis ollut sanalla, enkä eleillä antanut missään vaiheessa ymmärtää olevani hänen “tyttöystävänsä” tai “haluavani suudella häntä” tai mitään muutakaan siihen suuntautuvaa… Treffien jälkeen hän soitti ja sanoin hänelle, että hän on mukava ja kiltti ja varmasti oikein hyvä mies jollekin toiselle naiselle. Hän soitti vielä viikko tolkulla käytyämme tämän keskustelun.

Mietin, olinko käsittänyt deittailun ihan väärin… Ymmärrän, että silloin tapailen mahdollisia potentiaalisia miesehdokkaita ja tutustun heihin tapaamalla heidät…

4. Sovin treffit ulkomaalaistaustaisen (Israel) miehen kanssa kahvilaan Tikkurilaan. Meillä oli todella mukavaa ja hän kutsui minut illalliselle. Kävin illallisella ja kesken kivan keskustelumme, hänen kaverinsa soitti… (kuulin miehen äänen puhelimessa)… Hän kertoi, että kaveri on viihteellä ja pyysi häntä mukaan… Hän kertoi kieltäytyneensä (keskustelu käytiin siis hänen äidinkielellään)… Ilta sujui mukavasti, juteltiin ja katsottiin TV:tä… Sitten aloin tehdä lähtöä kotiin ja ilmiselvästi tämä hurmuri asiasta hieman loukkaantui, kun en ollutkaan valmis jäämään hänen luokseen yöksi (heh)… joten hän soitti kaverilleen ja sanoi, että lähteekin Mummotunneliin hänen kanssaan. Pyysi minulta vielä kyydin lähimmälle juna-asemalle ja sanoi soittavansa huomenna… Sitä soittoa ei ole yli vuoteen tullut… Tuli kyllä Hyvän Uuden Vuoden toivotus, johon en vaivautunut vastaamaan 😀

5. Wau mikä hurmuri, juutalaismies… Pitkä, komea katsella ja valtavan kiltti… Hän oli kiinnostunut aseista ja harrasti niitä, pidin sitä todella maskuliinisena ja pidin myös hänen rauhallisuudestaan… Tapailimme muutamia kertoja ja soittelimme ja tekstailimme päivittäin… Ilmi kävi, että hän on työtön, halusi mennä kanssani nopeasti naimisiin, ja valitti koko ajan kuinka häntä sattuu ja särkee ja autoni on liian pieni hänelle, kun hän ei mahdu istumaan siinä kunnolla. Häntä ei kiinnostanut jätskit kaivarissa, eikä kävelylenkit, ei leffat, ei kirjat, ei vanhasta testamentista keskustelut… Hän halusi olla kotona illalla klo 18 kun alkoi tietokonepelit kavereiden kanssa… 40-vuotiaalla miehellä… Turnaukset… Häntä ei tavoittanut klo 18 jälkeen illalla lainkaan… Sain vain tekstarin, en voi puhua – turnaus kesken… Loppuu kolmelta (yöllä)… Hän ei ollut naimisissa..

Tässä listassa ei ole lueteltuna niitä tyyppejä, jotka ovat paljastuneet deittailun aikana olevan naimisissa… Naimisissa oleva mies, joka alkaa tapailla sinkkunaista, on petollisin kaikista. Hän on petollinen vaimoaan kohtaan, mutta myös sinkkunaista kohtaan jos/kun lupailee yhteistä tulevaisuutta… Hän ei koskaan tule jättämään vaimoaan…! Tämä on asia, jonka olen oppinut kuuntelemalla sekä auttamalla naisia, jotka ovat olleet jommassa kummassa osassa… petettynä vaimona tai petettynä tyttöystävänä… Älä koskaan kajoa naimisissa olevaan mieheen… (tai sinä mies, joka luet tätä – naiseen)… Siitä ei seuraa mitään hyvää… koska jos pettäjä jättää vaimonsa/miehensä toisen ihmisen tähden, miten voit koskaan luottaa häneen… hänhän voi tehdä sinulle saman minkä teki exälleen? Pettää/jättää… vaihtaa nuorempaan, kauniimpaan, mieheen, naiseen…

Olen myös tavannut useita hienoja tyyppejä, jotka ovat jääneet ystävikseni. Olen saanut heiltä apua “miesten hallitsemissa hommissa”, neuvoja, käytännön apua, joskus kyydin esim satamaan tai lentoasemalle jne… Olen myös yrittänyt auttaa heitä kun on tarvittu joku naisnäkökanta… He ovat hienoja miehiä… Miksi meistä ei sitten tullut paria…? En tiedä… Toinen, joka kosketti ja koskettaa edellen minua syvältä, sairastaa syöpää… ja toinen tosi mukava, jonka kanssa kävimme pitkiä keskusteluita… En varmaan hänelle “napannut”… Emme ole koskaan puhuneet asiasta…

Olen miettinyt, että rakastamisen vaikeus nousee menneisyydestä… Jos sinulla on takana pettymyksiä, jätetyksi tulemista tai ollut avioliitossa uskoton puoliso tai hyväksikäyttöä… Luottamuksen rakentaminen on hidasta… Se parikymppisenä koettu roihu, ei ole enää sellainen bensalla syttyvä, vaan se on ikäänkuin hieman liian iso klapi, jonka laitat takkaan ja alat sitä sytyttämään… Ensin se syttyy jostain kulmasta ja jos et tuleen puhalla, se sammuu… ja jos puhallat, saatat joutua puhaltamaan pitkäänkin, ennenkuin saat sen syttymään roihuksi… mutta kun se lopulta syttyy… se palaa pitkään… niin pitkään, että puu lakkaa olemasta…

Moni jättää kesken, koska toisen erilaisten tapojen ja jopa rikkonaisuuden sietäminen yli oman kipurajan, on taitolaji… Haluanko minä sitä? Olenko valmis turvaamaan toista niin, että hän saa luottamuksensa rakennettua ja eheydyttyä rakastamaan uudelleen…?

Totta maar! Olenko valmis hyväksymään sen, mitä miehen mukana tulee? Lapset, mahdolliset lapsenlapset… Juu… tietenkin… Se on rakastamista isolla ÄRRÄLLÄ… Tahtominen… Se ei ole pelkkiä sanoja, se on ihan aikuisten oikeesti tekoja…

Sanat menettävät merkityksen silloin kun tekosi toimii niitä vastaan… Älä sano rakastavas, jos et rakasta…  Älä sano välittäväs, jos et välitä…

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s