Mikä ihana tekosyy… Laukut, kengät ja huivit….

Mikä ihana tekosyy… Laukut, kengät ja huivit….

Ennen laukkuja ja kenkiä löytyi, en edes uskalla ajatella, kuinka monta paria, väriä, laatua, tyyliä… Entiset duunikaverini antoivat mulle lisänimen Pöyryn Imelda Marcos…. Imeldaksi edesmennyt isänikin minua kutsui… Mutta jokainenhan meistä naisista tietää, että kenkiä ja laukkuja ei oikeasti voi olla liikaa… Pitää olla joka vaatteeseen sopivat, joka tilanteeseen oikeankokoinen laukku ja kengät, jotka ovat käytännölliset arkeen ja epäkäytännölliset juhlaan…

Olen viime vuosina myynyt vanhoja laukkujani ja kenkiäni pois… On muuten vieläkin joitain laukkuja ja kenkiä myynnissä sekä LV-keräilylompakko… jos kiinnostaa, niin kyseleppä minulta…

Huivit…

Niistä pidän myös ja niitä on joka lähtöön… Tässä vain muutama eniten käyttämäni huivi…

Rakkaimmaksi on muodostuneet Luis Vuittonin iso huivi, Burberryn villa-silkkinen Gauze Giant Check-huivi ja LV:n Silk Monogram Arty Square… Nämä on ihan lempparit… Talvella Burberryn pinkki shaali on ihan must… Haaveenani on seuraavaksi hankkia vaaleansininen tai punainen LV huivi…

Mini Burberry-huivejani käytän  yleensä rannalla, aurinkohattuna, kun ylettyvät juuri kivasti sidottavaksi niskaan…

koko huivi

Luis Vuitton Silk Carre Monogram Arty Ros.

Luis Vuitton Silk Carre Monogram Arty Ros. tag

Burberry Gauze Giant Check

Burberry Classic Wool Scarf

Laukut…

Minulla on jo vuosia ollut käytössä Luis Vuitton Monogram Totally GM Monogram-laukku… Laukku on patinoitunut kauniisti… Se on ollut jokapäiväisessä käytössäni ostamisesta lähtien, myös matkoilla. Laukku on tilava ja sivutaskuihin saa vaikka juomapullot matkaan. Käytän tätä lennoilla, koska saan sinne kaikki käsimatkatavarat ja tuliaisetkin mahtumaan. Laukku on erittäin kestävä, kuten LV laukut ovat ja ne on helppo pitää puhtaana.

totallygm

Luis Vuitton Monogram Totally GM

Mini pochetten hankin samalla kuin Totallyn… koska halusin, että löydän avaimeni helposti ja mini pouchettea voi käyttää myös iltalaukkuna…

Luis Vuitton mini pochette

Irene on vuoden 2006  syysmallistosta… Upea pussukkamainen Luis Vuitton… Monogram-kuosilla…. Näitä on ollut myös nahkaisina, mutta minua viehättää kanvaasi ja monogram. Olen ostanut tämän keräilijältä myöhännäisheränneenä laukun kauneuteen. Tätä olen käyttänyt turhan harvoin,  koska sen hinta on jo yli 2500€ (tarkistetu LV Helsingin myymälästä kesäkuussa)… Patinoitumista ei sangoissa juurikaan näy…

Irene sivusta

Luis Vuitton Irene 2006 Limited edition

Irene

Luis Vuitton Irene in front

Uusimmat hankintani on vetoketjullinen monogram-lompakko, johon mahtuu mainiosti myös passi, sekä keskikokoinen Neverfull azure, … Tämä siis kesälaukkuna… Tiesitkö, että nykyään upean laukun mukana tulee sisäpussukka, jossa kulkee hyvin avaimet ja kännykkä… Sisäpussukan saa hihnalla kiinni laukun sisällä olevaan lenkkiin tai sitten sitä voi käyttää kirjekuorimaisena iltalaukkuna, johon mahtuu juuri kaikki tarpeellinen… Tämäkin laukku on osoittatunut hyväksi ostokseksi. Se on avonaisena todella tilava, mutta sen saa myös sivussa olevilla hihnoilla muotoitua suuaukostaan kapeaksi kulkiessasi väentungoksessa. Kukaan ei pysty tunkemaan kättänsä laukkuun… Lisäksi se voidaan sulkea pienellä lukolla päältä.

LV Zippy Wallet Monogram

LV Neverfull NM MM D.Azur with pouchette

Kengät

Minulla on vain yhdet Luis Vuittonin sandaletit, tietenkin monogram. Ne ovat  jo yli 10v vanhat ja kuluneet… Mutta aina vaan yhtä ihanat jalasssa.

 

 

Keski-ikäinen uusiosinkku deittailee… Ajatuksia deittailusta….

Kuva

Ajatuksia nettideittailusta…

Ei se kuulkaas niin helppoa ole… Tässä iässä…

Loin nettiin profiilin itsestäni alkuvuonna 2013, tietenkin omalla kuvallani. Taisin ihan valita profiiliini hymykuvan, kun ajattelin, että kivempi on iloista katsoa kuin surullista… Tämä lähti liikkeelle eräästä asiakkaastani, joka totesi, että nyt menee hyvä nainen hukkaan… Sun pitää laittaa nettiprofiili ja antoi vielä neuvotkin, että mihin nyt kannattaisi laittaa.. Minä siis tein työtä käskettyä!

No herranjestassentään… Ensimmäisen päivän aikana sain yli 200 yhteydenottoa…

Olin rajannut ikähaitarin tarkasti, sekä kilometrit, kuinka pitkä saa riiuumatka olla… Tässäkohtaa tajusin, että se kuva taisi toimia houkuttimena enemmän kuin profiilitekstini, jota valtaosa ei ollut vaivautunut edes lukemaan… Joten raa-alla kädellä dumppasin kaikki liian nuoret 19-38 ja liian vanhat 50-72… Sen jälkeen karsin pois kaikki ne, jotka asuivat yli 100km päässä… Sitten asiattomat, eli suomeksi sanottuna pippeli- tai muiden ruumiinosien kuvien lähettäjät tai he, jotka lähettivät vain yksi-kolmesanaisen viestin: moi! hei! hei sexy! uuh! ihanan uhkea nainen! haluaisin panna sinua! (toivottavasti yhteydenoton lähettäjät eivät loukkaannu tästä – tai mitä väliä sillä sitten oikeesti olisi).

Käytin täysin yhden päivän vastatessani kohteliaalla tavalla jokaiselle yhteydenottajalle…

Miehiä jäi jäljelle pieni joukko, joten aloitin tutustumisen…

Osa karsiutui heti alussa, koska en ollut valmis heti huomenna tapaamaan heitä, vaan halusin ensin vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla, jotta pääsisin edes hieman selvyyteen, millainen henkilö toisessa päässä onkaan…

Osa karsiutui vähän päästä, kun keskustelu eteni, enkä ollutkaan niin “tyhmä” kuin olisi pitänyt kosmetologina olla… Tunnustan, että valtaosalle jätin kertomatta muut koulutukseni/ammattini/kokemukseni… ja annoin muodostaa mielipiteen kosmetologi-tittelin perusteella… Tämähän tarkoitti yksinkertaisuudessaan sitä, että vastapuoli oletti minun olevan hieman bimbo, vain yhden käsillätekemisen tutkinnon suorittanut, luku- tai opiskeluhaluton tyyppi… Kiva katsoa, mutta liian fiksu rinnalle…

Näiden jäljelle jääneiden kanssa sovin treffit…

1. Erään kanssa sovin treffit Tikkurilan Prisman sisäänkäynnille… Hän ei koskaan ilmestynyt… Kun yritin soittaa, puhelu katkaistiin ja sain teksiviestin SORRY! Odotin häntä kaatosateessa 15min…

2. Toisen kanssa sovin treffit Jumbossa olevaan kahvilaan… Näin samannäköisen kaverin istuvan kauempana pöydässä ja yritin soittaen varmistaa, että hän on hän… Hän vilkaisi minua, puhelintaan ja pakeni paikalta, ennenkuin pääsin hänen luo. Viikkojen jälkeen hän lähetti tekstiviestin, jossa sanoi, että ei uskaltanut tulla, mutta haluaisinko tavata vielä… en halunnut.

3. Erään kanssa soittelin ja juttelin monta kertaa ja kaveri vaikutti ihan fiksulta… Päätin, että ok.. Leffa ja illallinen sopii. Kävimme illallisella ja keskustelimme matkailusta. Hän kysyi minulta, että mihin matkustaisin euroopassa mieluiten… Sanoin, että Pariisiin, johon kaveri vastasi: “Pariisi on ihan kiva maa”… Hän sai puhelun kaveriltaan ja kertoi kaverilleen, että hän on treffeillä tyttöystävänsä kanssa… (ööh, minä en kyllä ole kenenkään tyttöystävä)… Kun puhelun päätyttyä keskustelua jatkettiin hän vähän päästä hän totesi uudelleen kuinka “Pariisi on kiva maa”, jolloin oikaisin, että Pariisi on kaupunki Ranskassa… Kävimme vielä elokuvissa (maksoin kyllä itse) ja kun hän saatteli minua ja istuimme tovin autossani… Yhtäkkiä hän rynni yli keskikonsolin kuin hirvi ja yritti suudella… Torjuin hänet ja sanoin, etten suutele ketään ekoilla treffeillä… En siis ollut sanalla, enkä eleillä antanut missään vaiheessa ymmärtää olevani hänen “tyttöystävänsä” tai “haluavani suudella häntä” tai mitään muutakaan siihen suuntautuvaa… Treffien jälkeen hän soitti ja sanoin hänelle, että hän on mukava ja kiltti ja varmasti oikein hyvä mies jollekin toiselle naiselle. Hän soitti vielä viikko tolkulla käytyämme tämän keskustelun.

Mietin, olinko käsittänyt deittailun ihan väärin… Ymmärrän, että silloin tapailen mahdollisia potentiaalisia miesehdokkaita ja tutustun heihin tapaamalla heidät…

4. Sovin treffit ulkomaalaistaustaisen (Israel) miehen kanssa kahvilaan Tikkurilaan. Meillä oli todella mukavaa ja hän kutsui minut illalliselle. Kävin illallisella ja kesken kivan keskustelumme, hänen kaverinsa soitti… (kuulin miehen äänen puhelimessa)… Hän kertoi, että kaveri on viihteellä ja pyysi häntä mukaan… Hän kertoi kieltäytyneensä (keskustelu käytiin siis hänen äidinkielellään)… Ilta sujui mukavasti, juteltiin ja katsottiin TV:tä… Sitten aloin tehdä lähtöä kotiin ja ilmiselvästi tämä hurmuri asiasta hieman loukkaantui, kun en ollutkaan valmis jäämään hänen luokseen yöksi (heh)… joten hän soitti kaverilleen ja sanoi, että lähteekin Mummotunneliin hänen kanssaan. Pyysi minulta vielä kyydin lähimmälle juna-asemalle ja sanoi soittavansa huomenna… Sitä soittoa ei ole yli vuoteen tullut… Tuli kyllä Hyvän Uuden Vuoden toivotus, johon en vaivautunut vastaamaan 😀

5. Wau mikä hurmuri, juutalaismies… Pitkä, komea katsella ja valtavan kiltti… Hän oli kiinnostunut aseista ja harrasti niitä, pidin sitä todella maskuliinisena ja pidin myös hänen rauhallisuudestaan… Tapailimme muutamia kertoja ja soittelimme ja tekstailimme päivittäin… Ilmi kävi, että hän on työtön, halusi mennä kanssani nopeasti naimisiin, ja valitti koko ajan kuinka häntä sattuu ja särkee ja autoni on liian pieni hänelle, kun hän ei mahdu istumaan siinä kunnolla. Häntä ei kiinnostanut jätskit kaivarissa, eikä kävelylenkit, ei leffat, ei kirjat, ei vanhasta testamentista keskustelut… Hän halusi olla kotona illalla klo 18 kun alkoi tietokonepelit kavereiden kanssa… 40-vuotiaalla miehellä… Turnaukset… Häntä ei tavoittanut klo 18 jälkeen illalla lainkaan… Sain vain tekstarin, en voi puhua – turnaus kesken… Loppuu kolmelta (yöllä)… Hän ei ollut naimisissa..

Tässä listassa ei ole lueteltuna niitä tyyppejä, jotka ovat paljastuneet deittailun aikana olevan naimisissa… Naimisissa oleva mies, joka alkaa tapailla sinkkunaista, on petollisin kaikista. Hän on petollinen vaimoaan kohtaan, mutta myös sinkkunaista kohtaan jos/kun lupailee yhteistä tulevaisuutta… Hän ei koskaan tule jättämään vaimoaan…! Tämä on asia, jonka olen oppinut kuuntelemalla sekä auttamalla naisia, jotka ovat olleet jommassa kummassa osassa… petettynä vaimona tai petettynä tyttöystävänä… Älä koskaan kajoa naimisissa olevaan mieheen… (tai sinä mies, joka luet tätä – naiseen)… Siitä ei seuraa mitään hyvää… koska jos pettäjä jättää vaimonsa/miehensä toisen ihmisen tähden, miten voit koskaan luottaa häneen… hänhän voi tehdä sinulle saman minkä teki exälleen? Pettää/jättää… vaihtaa nuorempaan, kauniimpaan, mieheen, naiseen…

Olen myös tavannut useita hienoja tyyppejä, jotka ovat jääneet ystävikseni. Olen saanut heiltä apua “miesten hallitsemissa hommissa”, neuvoja, käytännön apua, joskus kyydin esim satamaan tai lentoasemalle jne… Olen myös yrittänyt auttaa heitä kun on tarvittu joku naisnäkökanta… He ovat hienoja miehiä… Miksi meistä ei sitten tullut paria…? En tiedä… Toinen, joka kosketti ja koskettaa edellen minua syvältä, sairastaa syöpää… ja toinen tosi mukava, jonka kanssa kävimme pitkiä keskusteluita… En varmaan hänelle “napannut”… Emme ole koskaan puhuneet asiasta…

Olen miettinyt, että rakastamisen vaikeus nousee menneisyydestä… Jos sinulla on takana pettymyksiä, jätetyksi tulemista tai ollut avioliitossa uskoton puoliso tai hyväksikäyttöä… Luottamuksen rakentaminen on hidasta… Se parikymppisenä koettu roihu, ei ole enää sellainen bensalla syttyvä, vaan se on ikäänkuin hieman liian iso klapi, jonka laitat takkaan ja alat sitä sytyttämään… Ensin se syttyy jostain kulmasta ja jos et tuleen puhalla, se sammuu… ja jos puhallat, saatat joutua puhaltamaan pitkäänkin, ennenkuin saat sen syttymään roihuksi… mutta kun se lopulta syttyy… se palaa pitkään… niin pitkään, että puu lakkaa olemasta…

Moni jättää kesken, koska toisen erilaisten tapojen ja jopa rikkonaisuuden sietäminen yli oman kipurajan, on taitolaji… Haluanko minä sitä? Olenko valmis turvaamaan toista niin, että hän saa luottamuksensa rakennettua ja eheydyttyä rakastamaan uudelleen…?

Totta maar! Olenko valmis hyväksymään sen, mitä miehen mukana tulee? Lapset, mahdolliset lapsenlapset… Juu… tietenkin… Se on rakastamista isolla ÄRRÄLLÄ… Tahtominen… Se ei ole pelkkiä sanoja, se on ihan aikuisten oikeesti tekoja…

Sanat menettävät merkityksen silloin kun tekosi toimii niitä vastaan… Älä sano rakastavas, jos et rakasta…  Älä sano välittäväs, jos et välitä…

 

 

Puutarhanhoitoa Antamolassa…

Näin se vaan on, että lumet kun sulaa ja kevät koittaa, alkaa tämä nainen pakkaamaan kimpsujaan ja kampsujaan ja suuntaa mökille laittamaan sitä kesäkuntoon…

Tänä keväänähän oli jo pääsiäisetä lämmintä… silloin käänsin uuden kotini pihan… Ja pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna tulin tänne mökille riehumaan kevätriehuja…

Kun kävin oppitunnilla Tuusulan Kodin Terrassa, kotipihan nurmikon perustamisen takia, sain myös neuvot Antamolan nurmikon hoitoon… Joo – o 15kg:n pussin lannotetta… Haravoin viime syksyn lehdet pois pihalta, kärräsin ne tunkiolle (hirrrrveen raskaita kuorrrmia)… Sen jälkeen lannoitin pihan… Nyt sitten jännää on seurata, mitä nurmikolle tapahtuu… Häviääkö sammal ja uusiutuuko nurmi?

Nurmi kasvaa…

viimeinen kuva on otettu 16.6.14… Nurmikko kasvaa todella hyvin ja olen saanut leikata sen ihan joka viikko… Kyllä lannoitus teki ihan hyvää, koska nyt nurmikko voi silminnähden paremmin kuin aikaisemmin.

Antamola

Piha talven jäljiltä

nurmikko kottikärryssä

Painavaa tavaraa vaikkei uskois

vehreä nurtsi

kannatti lannottaa

 

Ja taas matkaan… Ohoi Tallinna!

No edellisestä kynsihuollosta on taas vierähtänyt 8 viikkoa… Aikaa olla jo huolestuttavan pitkät…  Ei hätää! … Tallinna on kivenheiton päässä…

Ai miksi Tallinna? No ihan siksi, että kun olen suomessa käynyt kynsimuotoilijalla, viettänyt siellä 2h ja maksanut huollosta lähes 90€ (tämä siis teknikon hinta, joka osallistunut kilpailuihin), olen joutunut korjaamaan kynsien muotoa omassa hoitolassani, koska kynnet ovat olleet eri pituiset ja malliset. Minulla on Tallinnassa aina sama nainen, joka kynteni tekee. Työn jälki on ollut joka kerta loistavaa, eikä itse ole tarvinnut korjailla saati muotoilla. Tämä nainen, tekee myös ihan mukavannäköisiä koristeluita, ei monimutkaisia, vaan simppeleitä ja nättejä… Kerron vaan värin, minkä haluan ja hän tekee loput… On ihana olla itse palveltavana välillä!

No nappasin taas itselleni hotellipaketin, auton otin mukaan ja itseni…. Kävin taas hakemassa pari pulloa shamppanjaa, kuoharia ja laatikon siideriä mökille. Täydensin myös geelivaraston.

Taittinger

Lempishampanjani…

Vaihdon Hotelli Virussa taas luokan ja pääsin ammeelliseen huoneeseen 22 kerrokessa… Tykkään todella paljon olla näin korkeella, koska näköalat on niin huikeet…

Hotelli Viru, Business Room 2206

22 kerros

Olkkari

Olkkari

makkari

Makkari

 

No eipä muuta kuin korkkarit jalkaan ja syömään… Amarillo ja hampurilainen… Mun ehdoton suosikki ja varma nakki!

China Girl

Tälläkertaa siniset… Merkki: China Girl

Selfie

Selfie… yritin duck facea, mut huulet ei oo tarpeeks täyteläiset

Amarillo Big Burger

Amarillo Big Burger – takuuvarma – en syönyt ranskalaisia!

Vichy

Parasta janoon

 

Illan kruunaa kuuma kylpy, hyvä musiikki ja hemmottelu ihanalla ihovoitella… Muuten tätä Comfortzonea saa hoitolastani Kauneuskeskus HeavenlyNails:stä.

kylpy

Vaahtokylpy tulossa – tuoksuna vihreät kukat

IMG_5494

Pieneksi matkakaiuttimeksi suuri ääni… Spotify….

Aromasoul Oriental Body Cream

Vartalon hemmotteluun – ihana voide…

 

Uni tuli kuin ellun kanalle… ja aamiaiselle ehdin klo 10.30…

Olin suunnitellut, että kynsihuolto ja tukkujuoksut hoitaisin huoneen luovutuksen jälkeen… Joten kynsiaika oli 12.30…. sen jälkeen pääsin juoksemaan tukut…

kynsihuolto

viilaus ja muotoa syntyy…

IMG_5502

Pinkkiä tietenkin… sävysävyyn varpaankynsien kanssa…

Palasin terminaaliin tuntia ennen laivan lähtöä… Kun virkailija sanookin, että minulle ei ole paikkaa laivassa… Mitä ihmettä??!!?? Ei paikkaa laivassa… tai siis autolle ei ole… Selvisi, että autoa ei oltu tsekattu laivaan ollenkaan Helsingin päässä ja nyt laiva oli ihan täynnä ja näytti siltä, että joudun jäämään Tallinnaan vielä toiseksi yöksi. Minut ja tyttömersu pantiin sivuun odottamaan, jos tulisi peruutuspaikkoja… Siellä mä istuin kaikkien pällisteltävänä autossa ja odotin, että kaikki on saatu tsekattua sisään, myös rekat… Onni onnettomuudessa oli, että joku rekka oli jäänyt pois ja minä pääsin kuin pääsinkin tyttömersuineni laivaan… Tyylikkäästi rekkojen sekaan… Mutta ei hätää… Suomenpäässä pääsin ensimmäisten joukossa ulos laivasta ja sain ajaa ilman ruuhkaa Katajanokalta kotiin… Olin tyytyväinen…

Hauskaa tässä on se, että kun tein varausta, virkailija otti auton rekkarin ylös…. Vielä siinäkään vaiheessa toinen virkailijakaan ei huomannut auton puuttumista, kun aamulla soitin ja yritin päästä Business Loungeen matkan ajaksi… Ajoin normaalisti auton satamaan ja tsekkasin itseni sisään ja sain autoon tarvittavat merkit ylitystä varten… Tässäkään vaiheessa ei huomattu, että autoa ei oltukaan buukattu mukaan… Enkä minä sitä itsekään maihinnousukortista edes tajunnut tarkistaa, vaan panin sen muovitaskuun, missä muutkin matkustusasiakirjat olivat… Auton puuttuminen huomattiin vasta Tallinnan päässä kun autopaikkoja ei ollut yhtään ja näytti virkailijalle nollaa… Että näin! Hyvä Viking Line!

No loppu hyvin ja kaikki hyvin… Opinpahan tarkistamaan jopa maihinnousukortin….

Ei muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuita!