Turkki ilman karvoja…

Matka alkaa kun lähtee liikkeelle...

Matka alkaa kun lähtee liikkeelle…

Ihana Turkki…

Matkustan Bodrumin nimimaalle Gümbettiin jo neljättä kertaa…

Tällä kertaa hotellini on Paloma… Olen 2010 ollut Paloma Apartmentissa, vuonna 2012 Club Bozokissa ja viime vuonna olin Serpinassa…

Näistä hotelleista kivoin oli Paloma…

Serpinassa henkilökunta oli todella tympeetä ja huoneet vaatimattomat… Club Bozok oli yllätyshotelli eli jokeri, jota en tiennyt etukäteen matkalle lähtiessäni. Tykkäsin kyllä, vaikkakin se oli apartementos ja itse piti tehdä aamiaiset ja muut… Enhän mä kyllä koskaan huoneessa ole sinänsä majaillut vaan altaalla, rannalla ja illallisella ravintolassa, jossa yleensä olen aina tavannut muista ihmisiä ja jäänyt suustani kiinni… Se on yksinmatkustamisen parhaimpia puolia, että helposti syntyy keskustelua myös ulkomaalaisten tai jopa paikallisten kanssa.

Kaksi viikkoa aurinkoa…

Huone oli viihtyisä… kaksi sänkyä, kirjoituspöytä, tuoli, jääkaappi, vaatteille hyllykkö ja tanko sekä vessa/suihku ja pieni parveke… Näkymä parvekkeelta allasalueelle…

IMG_6221 IMG_6220

 

Heti ensimmäisenä iltana tutustuin Pekkaan, nuoreen mieheen Pohjois-Suomesta… Meillä oli vierekkäiset huoneet… Päätettiin lähteä saavuttuamme syömään yhdessä… Kivempi kimpassa kuin yksin… Ilta venyikin aamutunneille kun puhuttavaa oli vaikka kuinka paljon ja totesimme, että meillä oli yhteisiä tuttuja… Sovittiin, että seuraavana päivänä lähden Pekan mukaan ostamaan vaatteita, kun hänellä oli ollut äkkilähtö… Heti loman alussa tutustuimme Turkulaiseen, hurmaavaan, pariskuntaan Eevaan ja Kariin, joiden kanssa sitten kävimmekin iltasin syömässä ja istumassa iltaa. Hauskaa oli kaikinpuolin…

IMG_6255IMG_6259

Olin varannut mukaan Fifty shades of Grey-kirjasarjan, jota yleisesti sitten kutsuttiin pornokirjaksi… Minua varoiteltiin etukäteen, että sarjaan jää koukkuun… No niinhän sitä jäi… Luin kirjaa altaalla, sängyssä, vessassa, parvekkeella…. Kaikki kolme kirjaa putkeen… Kaikinkaikkiaan luin tämän parin viikon loman aikana yli 2000 sivua… Se vaan on niin rentouttavaa!

lukemistoa...

lukemistoa…

Toisella viikolla ekan viikon matkaseurat lähtivät kotiin ja minä jäin ainoaksi turistiksi hotelliin… Sain erinomaista palvelua allaspojilta… Tutustuin Paloma Apartementissa asuvaan Pirkkoon ja hänen ystäväpariskuntaansa… Pirkon kanssa ollaan pidetty yhteyttä FB:ssa.. Toinen viikko oli pelkkää auringossa makailua, muutaman sadekuuron väistelyä, lukemista ja kissan rapsuttelua…

IMG_6311IMG_6349IMG_6355

Turkkilainen ruoka on ihan loistavaa… Pari suosikkiani: Family Door ja Windmill… Viimeisenä pääset katselemaan ruokia… Hotellin aamiainen oli hyvä ja valinnanvaraa oli ainoa miinus tulee kahvista, se oli ihan turkasen laihaa… Kerran käytiin Pekan kanssa syömässä englantilainen aamiainen… se oli kyllä tuhtiakin tuhdimpi… oli ihan pakko ottaa siitä kuva…. Kuvissa on lammasta, turkkialaisia lihapullia, meze-lautanen (joka on paras Casablancassa), kanaa ja kalaa…. Isossa tarjottimessa on kaikkia mahdollisia lihoja ja se me käytiin syömässä Pekan kanssa Ötzükara Restaurant-nimisessä ravintolassa Windmilliä vastapäätä… Annos on kahdelle…

IMG_6330 IMG_6322 IMG_6313 IMG_6295 IMG_6289 IMG_6273 IMG_6267 IMG_6265 IMG_6237 IMG_6224

 

Advertisements

Hei Hoi Haaparanda – Lapsenlapselassa Haaparannassa

Ihana pidennetty viikonloppu Haaparannassa katsomassa lapsenlapsia!

Nappasin Norwegianilta edulliset liput Ouluun… Suunta taisi olla 59 ja toinen 79€… Näin edullisesti en ole koskaan aiemmin lentänyt. Lentokone oli todella siisti ja uuden näköinen. Lähdettiin ajallaan Helsingistä ja oltiin ajallaan Oulussa. Palvelu koneessa oli erinomaista… Norwegian on juuri passeli tällaiseen “käsimatkatavara”-matkustamiseen…

Olin kaikkea reissuamistani varten ostanut cabin-kokoisen matkalaukun, ihanan tumman lilan Rimowan… Laukku itsessään painaa vain 1.9kg, joka oli siis määräävin tekijä laukkua valitessa. Entinen Delseyni painoi 4kg, joten paljon enemmän sai mahtumaan, jotta jää alle 10kg… Itseasiassa laukun paino lähtiessä oli 7,2kg…

Rimowa vain 1,9kg

Vaitsin matkavaatteeksi kevyen “bling bling” T-paidan, converset ja ohuet jogging-housut… Hiukset kietaisin hopeanvärisellä Pink Pewter-pannalla huolettomalle nutturalle – ihan vain kuumuuden tähden…

Matka-asu: “bling bling” T-paita Seppälän alekorista -70% viime syksynä, Converset, Jogging-housut YC, matkalaukku Rimowa ja Louis Vuittonin pouchette

Oulusta koko porukka kävi minut hakemassa… Tunkeuduin tavoistani poiketen muksujen kanssa takapenkille… Oli ollut niin peevelin ikävä mukuloita, joten ajattelin ottaa kaiken irti kaikesta juttelemisesta… Matkan aikana juteltiin kuulumiset, kaverit, Jonen ja Henkan käynti, nenäpusut, kipsit ja kaikkea muutakin… Nää kaksi ei todellakaan ole tylsää seuraa!

IMG_5945

Mummin Rakkaat! Nessa ja Nico

Matka Oulusta Haaparantaan kesti n. 1,5h… Kuva on sillalta jossa Suomi kohtaa Ruotsin… Tornio-Haaparannan….

Suomi taakse jää… Ruotsi edessä odottaa…

IMG_5949

Sverige

Perille kun päästiin, oli kaikilla ihan hurja nälkä… Käytiin hakemassa perhepizza… Oli kuulkaas sen kokoinen, etten ikinä ollut ennen nähnyt ja maultaan ihan mielettömän maukas… Pohja oli hivenen makeampi kuin meidän pizzapohjamme ja vaan niin hyvä kastikkeineen päivineen… Oli ihan pakko ottaa siitä kuva… Tästä muuten oikeesti riitti koko perheelle, jopa seuraavalle päivälle…

Jättiläis-perhepizza

Jotain pientä toin tullessani molemmille… Nicon tekemästä saatiin heti kuva, Nessan tekemä tehtiin myöhemmin ja unohtui kuvata…

IMG_5952

Duplot ja kipsimies

Perjantaiaamuna katsottiin Barbie-leffaa, kun äiskä laittoi aamiaista… Mummikin tykkäs… Adoniskin oli mukana…

IMG_5956

Iki-Ihanat Sohvaperunat…

IMG_5954

Adonis, nimensä mukainen uros…

Kyllä täytyy sanoa, että asuinalue oli todella ihana lapsiperheelle… piha-alueella asui paljon eri ikäisiä turvallisia aikuisia. Lapset kävivät hakemassa Anja-tätiä ulos, joka rollaattorillaan pisteli menemään nelipyöräisten perässä… Ihan mieletöntä… Kaikki jutteli kaikkien kanssa ja kyseli lapsilta miten menee… Oikein kyläyhteisö… On pakko sanoa, että hyvä paikka lapsille asua.

Kävelymatkan päässä oli kiva leikkipuisto, johon menin Nessan ja Nicon kanssa leikkimään…

IMG_5968

Keinu-jeeppi

IMG_5970

Molemmat heiluivat keinujeepissä

Nessa ja Nico hevostelemassa

Sunnuntaina alkoi puheet olla jo aika haikeita… Leikittiin lastenhuoneessa, juteltiin ja halittiin… Molemmista huomas, että tunnelma oli haikea… Kitinää, kähinää ja kiukkua… Mutta kivat leikit saatiin aikaiseksi…

Niko esitteli autotalonsa toimintaa ja Nessa piirsi meidät kaikki…

IMG_5963

Huikea autotalo

IMG_5966

Ilme kertoo paljon – Mummia tulee ikävä.

IMG_5964

Mummin Nessa-Prinsessa piirtää

IMG_5967

Kuvassa vasemmalta oikealle… Tina-mummi, Nessa, Nico, Jessica-äiti, Adonis ja JP-iskä… Tepalla on siivet, se lentää meidän yläpuolella… Aurinko ja pilvipyörteet on taivaalla ja huomaa myös kala

Maanantaina JP pääsi ajoissa töistä viemään mut kentälle… Oli toisaalta ihana matkata yhdessä ja jutella äiti-poika-juttuja… Nico oli mukana…

Kyllä siinä sydän suli, kun poika ensin julisti tulevansa mun kanssa lentokoneeseen… Kun totesin, että odotetaan vielä pari vuotta, niin sitten pääsee mummin kanssa lentsikkaan, johon pikkukundi tokaisi… Minä tulen mummin hakemaan kohta uudelleen lentokentältä… Pidättelin itkua ja kun halasin molemmat pikkukundit, lähdin kyynelehtien kohti terminaalia… Turvatarkastuksessa yritin olla vollottamatta kun ihmiset tuijotti… Mutta minkäs sille tekee….

oulun terminaali

Itkupillin kotiinpaluu alkaa. Portti 13, Oulun lentoasema

Kyllä sydän rakkaiden on… ja se on fakta!

 

Kahvittelua ja Carderobia

Heipä hei,

Lähdinpä ex-tempore, mikä ei minulle ole mitenkään normaalia tai tavanomaista, kahville ystäväni kanssa… Toimistopäivän päätteeksi se oli oikeastaan oikein mukavaa… Miksi en useammin käy missään vain hetken mielijohteesta… No joo kyllähän mä sen tiedän, että työ on aikataulutettua, joten on niin helppo aikatauluttaa vapaa-aikaakin… Ehkä juuri tästä syystä mökkeily on “se mun juttu”… ei tarvitse herätä kellonsoittoon ja voi pukea päällensä ihan mitä tahansa, kun näkemässä ei ole kuin linnut ja Tepa…

Toin ystävälleni pullon Gognagia Tallinnasta ja lupasin viedä sen samalla…. Pullo oli palkkio hänen antamastaan avusta… Lähdin hirveellä kiireellä kotoa ja onneksi rapussa muistin, että pullo jäi… Käännyin takaisin, etsin hopeisen lahjapussin ja sujautin pullon pussiin…. ja sitten juoksuun…

Minulta on monta kertaa pyydetty kuvia carderobistani, mutta kun olen ajatellut, että kun olen tällainen pullukka, on vaikeaa laittaa itsestään kokovartalokuvia esille ja arvioitavaksi (lue: arvosteltavaksi)… Koska aina on niitä, joilla ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa pulskista ihmisistä… Me kun ollaan tällaisia laiskoja ja syödään epäterveellisesti… vaikka se ei ole koko totuus…

No päätinpä sitten kuitekin ottaa näitä ihan jatkossakin… ja kertoa, mistä me persevät, reitevät ja rintavat saadaan kivoja vaatteita…

So please welcome to see my outfit…

010714

Housut, villatakki ja toppi Kappahl, kengät Basconi, laukku Luis Vuitton Neverfull azur…

 

Keski-ikäinen uusiosinkku deittailee… Ajatuksia deittailusta….

Kuva

Ajatuksia nettideittailusta…

Ei se kuulkaas niin helppoa ole… Tässä iässä…

Loin nettiin profiilin itsestäni alkuvuonna 2013, tietenkin omalla kuvallani. Taisin ihan valita profiiliini hymykuvan, kun ajattelin, että kivempi on iloista katsoa kuin surullista… Tämä lähti liikkeelle eräästä asiakkaastani, joka totesi, että nyt menee hyvä nainen hukkaan… Sun pitää laittaa nettiprofiili ja antoi vielä neuvotkin, että mihin nyt kannattaisi laittaa.. Minä siis tein työtä käskettyä!

No herranjestassentään… Ensimmäisen päivän aikana sain yli 200 yhteydenottoa…

Olin rajannut ikähaitarin tarkasti, sekä kilometrit, kuinka pitkä saa riiuumatka olla… Tässäkohtaa tajusin, että se kuva taisi toimia houkuttimena enemmän kuin profiilitekstini, jota valtaosa ei ollut vaivautunut edes lukemaan… Joten raa-alla kädellä dumppasin kaikki liian nuoret 19-38 ja liian vanhat 50-72… Sen jälkeen karsin pois kaikki ne, jotka asuivat yli 100km päässä… Sitten asiattomat, eli suomeksi sanottuna pippeli- tai muiden ruumiinosien kuvien lähettäjät tai he, jotka lähettivät vain yksi-kolmesanaisen viestin: moi! hei! hei sexy! uuh! ihanan uhkea nainen! haluaisin panna sinua! (toivottavasti yhteydenoton lähettäjät eivät loukkaannu tästä – tai mitä väliä sillä sitten oikeesti olisi).

Käytin täysin yhden päivän vastatessani kohteliaalla tavalla jokaiselle yhteydenottajalle…

Miehiä jäi jäljelle pieni joukko, joten aloitin tutustumisen…

Osa karsiutui heti alussa, koska en ollut valmis heti huomenna tapaamaan heitä, vaan halusin ensin vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla, jotta pääsisin edes hieman selvyyteen, millainen henkilö toisessa päässä onkaan…

Osa karsiutui vähän päästä, kun keskustelu eteni, enkä ollutkaan niin “tyhmä” kuin olisi pitänyt kosmetologina olla… Tunnustan, että valtaosalle jätin kertomatta muut koulutukseni/ammattini/kokemukseni… ja annoin muodostaa mielipiteen kosmetologi-tittelin perusteella… Tämähän tarkoitti yksinkertaisuudessaan sitä, että vastapuoli oletti minun olevan hieman bimbo, vain yhden käsillätekemisen tutkinnon suorittanut, luku- tai opiskeluhaluton tyyppi… Kiva katsoa, mutta liian fiksu rinnalle…

Näiden jäljelle jääneiden kanssa sovin treffit…

1. Erään kanssa sovin treffit Tikkurilan Prisman sisäänkäynnille… Hän ei koskaan ilmestynyt… Kun yritin soittaa, puhelu katkaistiin ja sain teksiviestin SORRY! Odotin häntä kaatosateessa 15min…

2. Toisen kanssa sovin treffit Jumbossa olevaan kahvilaan… Näin samannäköisen kaverin istuvan kauempana pöydässä ja yritin soittaen varmistaa, että hän on hän… Hän vilkaisi minua, puhelintaan ja pakeni paikalta, ennenkuin pääsin hänen luo. Viikkojen jälkeen hän lähetti tekstiviestin, jossa sanoi, että ei uskaltanut tulla, mutta haluaisinko tavata vielä… en halunnut.

3. Erään kanssa soittelin ja juttelin monta kertaa ja kaveri vaikutti ihan fiksulta… Päätin, että ok.. Leffa ja illallinen sopii. Kävimme illallisella ja keskustelimme matkailusta. Hän kysyi minulta, että mihin matkustaisin euroopassa mieluiten… Sanoin, että Pariisiin, johon kaveri vastasi: “Pariisi on ihan kiva maa”… Hän sai puhelun kaveriltaan ja kertoi kaverilleen, että hän on treffeillä tyttöystävänsä kanssa… (ööh, minä en kyllä ole kenenkään tyttöystävä)… Kun puhelun päätyttyä keskustelua jatkettiin hän vähän päästä hän totesi uudelleen kuinka “Pariisi on kiva maa”, jolloin oikaisin, että Pariisi on kaupunki Ranskassa… Kävimme vielä elokuvissa (maksoin kyllä itse) ja kun hän saatteli minua ja istuimme tovin autossani… Yhtäkkiä hän rynni yli keskikonsolin kuin hirvi ja yritti suudella… Torjuin hänet ja sanoin, etten suutele ketään ekoilla treffeillä… En siis ollut sanalla, enkä eleillä antanut missään vaiheessa ymmärtää olevani hänen “tyttöystävänsä” tai “haluavani suudella häntä” tai mitään muutakaan siihen suuntautuvaa… Treffien jälkeen hän soitti ja sanoin hänelle, että hän on mukava ja kiltti ja varmasti oikein hyvä mies jollekin toiselle naiselle. Hän soitti vielä viikko tolkulla käytyämme tämän keskustelun.

Mietin, olinko käsittänyt deittailun ihan väärin… Ymmärrän, että silloin tapailen mahdollisia potentiaalisia miesehdokkaita ja tutustun heihin tapaamalla heidät…

4. Sovin treffit ulkomaalaistaustaisen (Israel) miehen kanssa kahvilaan Tikkurilaan. Meillä oli todella mukavaa ja hän kutsui minut illalliselle. Kävin illallisella ja kesken kivan keskustelumme, hänen kaverinsa soitti… (kuulin miehen äänen puhelimessa)… Hän kertoi, että kaveri on viihteellä ja pyysi häntä mukaan… Hän kertoi kieltäytyneensä (keskustelu käytiin siis hänen äidinkielellään)… Ilta sujui mukavasti, juteltiin ja katsottiin TV:tä… Sitten aloin tehdä lähtöä kotiin ja ilmiselvästi tämä hurmuri asiasta hieman loukkaantui, kun en ollutkaan valmis jäämään hänen luokseen yöksi (heh)… joten hän soitti kaverilleen ja sanoi, että lähteekin Mummotunneliin hänen kanssaan. Pyysi minulta vielä kyydin lähimmälle juna-asemalle ja sanoi soittavansa huomenna… Sitä soittoa ei ole yli vuoteen tullut… Tuli kyllä Hyvän Uuden Vuoden toivotus, johon en vaivautunut vastaamaan 😀

5. Wau mikä hurmuri, juutalaismies… Pitkä, komea katsella ja valtavan kiltti… Hän oli kiinnostunut aseista ja harrasti niitä, pidin sitä todella maskuliinisena ja pidin myös hänen rauhallisuudestaan… Tapailimme muutamia kertoja ja soittelimme ja tekstailimme päivittäin… Ilmi kävi, että hän on työtön, halusi mennä kanssani nopeasti naimisiin, ja valitti koko ajan kuinka häntä sattuu ja särkee ja autoni on liian pieni hänelle, kun hän ei mahdu istumaan siinä kunnolla. Häntä ei kiinnostanut jätskit kaivarissa, eikä kävelylenkit, ei leffat, ei kirjat, ei vanhasta testamentista keskustelut… Hän halusi olla kotona illalla klo 18 kun alkoi tietokonepelit kavereiden kanssa… 40-vuotiaalla miehellä… Turnaukset… Häntä ei tavoittanut klo 18 jälkeen illalla lainkaan… Sain vain tekstarin, en voi puhua – turnaus kesken… Loppuu kolmelta (yöllä)… Hän ei ollut naimisissa..

Tässä listassa ei ole lueteltuna niitä tyyppejä, jotka ovat paljastuneet deittailun aikana olevan naimisissa… Naimisissa oleva mies, joka alkaa tapailla sinkkunaista, on petollisin kaikista. Hän on petollinen vaimoaan kohtaan, mutta myös sinkkunaista kohtaan jos/kun lupailee yhteistä tulevaisuutta… Hän ei koskaan tule jättämään vaimoaan…! Tämä on asia, jonka olen oppinut kuuntelemalla sekä auttamalla naisia, jotka ovat olleet jommassa kummassa osassa… petettynä vaimona tai petettynä tyttöystävänä… Älä koskaan kajoa naimisissa olevaan mieheen… (tai sinä mies, joka luet tätä – naiseen)… Siitä ei seuraa mitään hyvää… koska jos pettäjä jättää vaimonsa/miehensä toisen ihmisen tähden, miten voit koskaan luottaa häneen… hänhän voi tehdä sinulle saman minkä teki exälleen? Pettää/jättää… vaihtaa nuorempaan, kauniimpaan, mieheen, naiseen…

Olen myös tavannut useita hienoja tyyppejä, jotka ovat jääneet ystävikseni. Olen saanut heiltä apua “miesten hallitsemissa hommissa”, neuvoja, käytännön apua, joskus kyydin esim satamaan tai lentoasemalle jne… Olen myös yrittänyt auttaa heitä kun on tarvittu joku naisnäkökanta… He ovat hienoja miehiä… Miksi meistä ei sitten tullut paria…? En tiedä… Toinen, joka kosketti ja koskettaa edellen minua syvältä, sairastaa syöpää… ja toinen tosi mukava, jonka kanssa kävimme pitkiä keskusteluita… En varmaan hänelle “napannut”… Emme ole koskaan puhuneet asiasta…

Olen miettinyt, että rakastamisen vaikeus nousee menneisyydestä… Jos sinulla on takana pettymyksiä, jätetyksi tulemista tai ollut avioliitossa uskoton puoliso tai hyväksikäyttöä… Luottamuksen rakentaminen on hidasta… Se parikymppisenä koettu roihu, ei ole enää sellainen bensalla syttyvä, vaan se on ikäänkuin hieman liian iso klapi, jonka laitat takkaan ja alat sitä sytyttämään… Ensin se syttyy jostain kulmasta ja jos et tuleen puhalla, se sammuu… ja jos puhallat, saatat joutua puhaltamaan pitkäänkin, ennenkuin saat sen syttymään roihuksi… mutta kun se lopulta syttyy… se palaa pitkään… niin pitkään, että puu lakkaa olemasta…

Moni jättää kesken, koska toisen erilaisten tapojen ja jopa rikkonaisuuden sietäminen yli oman kipurajan, on taitolaji… Haluanko minä sitä? Olenko valmis turvaamaan toista niin, että hän saa luottamuksensa rakennettua ja eheydyttyä rakastamaan uudelleen…?

Totta maar! Olenko valmis hyväksymään sen, mitä miehen mukana tulee? Lapset, mahdolliset lapsenlapset… Juu… tietenkin… Se on rakastamista isolla ÄRRÄLLÄ… Tahtominen… Se ei ole pelkkiä sanoja, se on ihan aikuisten oikeesti tekoja…

Sanat menettävät merkityksen silloin kun tekosi toimii niitä vastaan… Älä sano rakastavas, jos et rakasta…  Älä sano välittäväs, jos et välitä…